Kuukausien odottamisen, hartaan suunnittelun ja lähtöä edeltävien viimeisten päivien mahanpohjaa kivasti kutkutelleen jännittämisen jälkeen se on vihdoin totta: saavuimme valtavan Australian maan kamaralle! Tarkoitus oli laittaa fiiliksiä blogiin jo ennen lähtöä Suomessa, mutta kaiken hässäkän keskellä se unohtui. Kelataan vähän filmiä nyt, ja muistellaan parin päivän takaisia toilailuja.
Lentomatka oli tuskallisen pitkä kaksine vaihtoineen, 31 h! Ensimmäinen lento oli helppoa peruskauraa ja jouduimme venailemaan Milanossa vain pari tuntia. Lento Milanosta Hongkongiin kesti 11 h ja oli täyttä tuskaa. Cathay Pacific Airways -niminen lentoyhtiö antoi kaikinpuolin hyvää palvelua, mutta oikotietä onneen ei edelleenkään ole, vaan paikallaan on istuttava, vaikka joka lihas huutaisi armoa. Istuminen on yllättävän rankkaa puuhaa, varsinkin jos lahjat unensaantiin ovat huonot. Kaikki keinot ajan tappamiseen olivat käytössä tämän matkan aikana. Välillä toinen meistä uskalsi sanoa ääneen sen, mitä molemmat ajattelimme. Kidutus ei tähän matkaan nimittäin loppuisi, vaan Hongkongissa joutuisimme odottelemaan seuraavaa lentoa 8 h. Lopulta odottelu sujui kivuttomasti, paikka oli nimittäin täynnä upeita liikkeitä ja erilaisia ruokapaikkoja. Keltainen M-kirjain veti puoleensa nälän yllättäessä, ja pääsimme tekemään tuttavuutta kiinalaisten mäkkärikulttuuriin. Hennan syömä päivän erikoisuus oli makaroni-kanakeitto.
Odotellessamme aloimme hioa strategiaa Australian tullia varten. Kauan pelätty ja puhuttu mörkö kummitteli mielessämme ja päätimme vetää hihasta kilttien tyttöjen Ässät. Todettu nääs hyväksi keinoksi tällaisiin tilanteisiin. Koska näytämme jo valmiiksi kilteiltä no make up -lookeillamme, kuviosta puuttui enää aina-yhtä-toimivat ranskanletit.
Odotellessamme koneeseen pääsyä Kiinassa, virkailija käveli ohitsemme pahvikyltti kourassaan, ja tottakai juuri meidän nimet lukivat siinä. Tiskillä vapisevin jaloin odottelimme lisätietoja ja saimme selville, että viisumeissamme on jokin ongelma. Onneksi ongelma oli vain heidän laitteissaan, ja yli 300 € maksaneet viisumit löytyivät. Australialaisten tarkat säännöt ilmenivät jo Kiinan päässä, laukuillemme tehtiin nimittäin ylimääräinen tarkastus ja nesteet takavarikoitiin.
Viimeinen lento kesti 8 h ja meni kuin siivillä, kirjaimellisesti. Koneessa ihmisiä oli harvassa, joten saimme monta penkkiä käyttöömme. Takuuvarmat unet toteutuivat unilääkkeen, silmälappujen, korvatulppien sekä useiden tyynyjen ja peittojen avulla. Ennen perille pääsyä jouduimme täyttämään maihintulo- ja ebolakaavakkeet. Suunnittelimme perusteellisesti, mitä tullissa tarinoisimme saamiemme lukuisien vinkkien avustamana. Loppujen lopuksi selvisimme muutamaan kysymykseen vastaamalla, edes kummankaan reppuja ei tongittu. Niille, jotka Australian maahantulosäädöksistä eivät ole vielä tietoisia, kerrottaneen, että esimerkiksi joltakin reissaajalta oli taannoin takavarikoitu lenkkarit, koska niiden pohjissa oli hiekkaa. Myöskään esim. hedelmiä, pähkinöitä ja puutavaroita ei maahan saa viedä. Tullissa saa herkästi sakot, jos virkailijat löytävät laukustasi jotain kiellettyä, mistä et ole heille maininnut.
Summa summarum: matkassa tänne oli katastrofiaineksia, mutta hyvä fiilis sen jälkeen oli huipussaan! Kolme ystävällistä tyttöä Brisbanessa ottivat meidät nurkkiinsa pitämään majaa joksikin aikaa. Yksi heistä toimii au pairina ja hänen perheensä vuokraa hänelle omaa kämppää. Perheen luvalla myös tytön kaverit saavat olla täällä, ja tilaisuus on käytetty hyödyksi jo monien reissaajien toimesta. Tytöistä on ollut meille suuri apu Australiaan kotiutumisvaiheessa. Käytännön vinkkejä saamme heiltä rutkasti.
Brisbane otti meidät vastaan lempeästi, aiemmin paahtanut aurinko ei ensimmäisenä päivänämme täällä juuri näyttäytynyt, mutta ilma on kuuma ja tuulenvirettäkään ei käy. Kuumankostean ilmaston vuoksi myös kaikenlaiset elukat viihtyvät täällä. Vaarallisia hämähäkkejä ja myrkkykäärmeitä näkyy kuulemma aina silloin tällöin. Hennan sydämestään inhoamiaan torakoita ei meidän aikana ole vielä kämpässä liikuskellut..
Jet lagin ja univelkojen vuoksi nukumme milloin sattuu. Kellonajalla ei ole mitään merkitystä, kun kroppa huutaa unta. Tän kirjoituksen väsäsimme keskellä yötä, kun molemmat heräsivät muka pirteinä klo 2 uuteen aamuun :D
Tekstiä vaan riittäisi, ja kysymme teiltä aiemmin jo lukijoiksi lupautuneilta, että haluatteko lukea tällaista tekstinpätkää täältä jatkossa vai kertoisimmeko Australian satuja enemmän kuvien muodossa?
XXX
Henna ja Sonja
