keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Reissun viimeiset viikot..

Australian viimeiset muistelot tärähtäis eetteriin nyt täältä! 

Viimeisin kuukausi on vierähtänyt nopeasti Gold Coastilla, Australian itärannikon "Rivieralla". Ekat viikot olivat melkoista kielikylpyä aussiperheissä ja illalla sänkyyn kaatui rättiväsyneenä. Mun perhe on paljasjalkainen aussiperhe, oikea idylliperhe, johon kuuluvat isän ja äidin lisäksi kolme lasta ja kaksi koiraa. Pytinki on iso ja ihan kiva, ja pihalla on kaikeksi onnekseni uima-allas (okei, se löytyy lähes kaikilta pihoilta). Perhe asuu turvallisella asutusalueella, 30 km keskustasta. Alue on aidattu ja 24 tuntia vuorokaudessa vartioitu. Pääsy alueelle on vain asukkailla, koska portilla tarvitset pääsykoodin. Tää on erittäin syrjässä, ja aika huonojen kulkuyhteyksien päässä - on mun onni, et saan käyttää näiden kolmosautoa vapaasti. Se on pieni, mutta ruma, mutta toimiva Daihatsu. Mun työtehtäviin kuuluu lasten kyydittämistä kouluun ja harrastuksiin, kevyitä kotitöitä ja koirien lenkittämistä, kun vanhemmat ovat töissä. Iltaisin syödään dinneriä koko perhe yhdessä (ellen karkaa kavereiden luo niin kuin yleensä), mutta muuten en juuri vietä vapaa-aikaani näiden kanssa.

                      Kotitieltä



    Reipas nelivuotias. Täällä Turtlessit ovat kovaa huutoa. 

                    Kotitalo

Tällä nannylla on paljon sitä niin kutsuttua omaa aikaa, yksinoloa - etenkin päivisin. Arvatkaa vaan hengailenko uima-altaalla? Kyllä. Saan myös käyttää kuntosalia, niin siellä oon kans yrittäny käydä. Perhe on tosi mukava ja helppo. Host-äiti tekee kaikkensa, että viihtyisin täällä, ehdottelee mulle kaikkia virikkeitä ja jakaa ystäviensä aupairien yhteystietoja. Syystä että mulla on suomikavereita täällä, en oo juuri tutustunut muihin aupaireihin, oiskohan pitänyt? En enää pelkää puhua englantia, mutta silti välttelen ei-niin-pakollisia puhumistilanteita. Kyl mä vaan sanon, että koska mä pärjään näin vaivattomasti surkealla englannillani täällä, kuka tahansa pärjää. Jos jonkun unelma on lähteä kokeilemaan, suosittelen lähtemään nyt! By the way, mun perhe ettii uutta aupairia - ota yhteyttä minuun, jos sua kiinnostaa ;) 

Hennan perhe on sit vähän toista maata. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, Henna hyppäs Venlan saapikkaisiin ja jatkoi siitä, mihin Venla jäi. Perheeseen kuuluu vanhemmat, kaksi lasta ja koiranpentu. Maallista mammonaa riittää ainakin talon, ulkoisen habituksen ja perheenjäsenten käyttäytymisen perusteella. Se palatsi on val-ta-va, ja sijaitsee Surfers Paradisen kalleimmilla ja näyttävimmillä tonteilla. Nyt tieten jollain saattaa mielenkiinto herätä, että mistä rahat ovat peräisin? Ymmärtääkseni isällä on menestyvä rakennusfirma. Talossa korkeutta riittää ja laiskempana päivänä ylempiin kerroksiin voit nousta hissillä. Endorfiineja janotessasi käänny kellarin kuntosalin puoleen. Vaatteesi voit asetella valtaviin vaatehuoneisiin. Keittiöstä voit valita superfoodit mielitekojesi mukaan, valikoimaa löytyy väliltä A-Ö. Loppujen lopuksi kaikki hieno menettää nopeasti uutuudenviehätyksensä ja palatsin kulisseissa tapahtuvat asiat himmentävät timanttia, valitettavasti. Voisi kuvitella, että perheellä olisi talossaan välttämättömän palvelijan lisäksi myös siivoojat ja autokuskit, mutta ei, he "tyytyvät" kaikenkattavaan monitoiminaiseen eli aupairiin. Eli Venlaan ja Hennaan. Tässä perheessä aupairin tehtävät eivät ole kovin perinteisiä, sillä aupparin tulee siivota pulju lattiasta kattoon, joka viikko. Ja se on vasta alkusoittoa tehtävien töiden listalle. Laitonta hommaa sanon minä! Hatunnosto rakkaalle ja reippaalle serkkutytölle, joka jaksoi puoli vuotta heidän meininkiään, ja pääsi sisälle perheeseen. Terkkuja vaan sinne<3 Venla on ihmenainen. Mut ei nyt täysin sovi perhettä mollata, toki heissä on hyviäkin puolia! Kaikki aupairin tyttökaverit ovat aina tervetulleita heille syömään, juomaan ja yöpymään, ja sitä etua ollaankin hyödynnetty. Mamma on myös kova shoppailemaan, joten siivouspäivinä sisäkölle ja hänen kaverilleenkin saattaa muutama vaate irrota ;) Henna on ollut älyttömän reipas ja tehny kovasti töitä, vaikka palkka on vain pikkaisen parempi kuin mulla. Jopa hävettää, kun pääsen itse niin helpolla. 


     Iltauinnilla. Taustalla maailman korkein asuinrakennus, Q1. 



   Parasta kahvia ikinä. Tätä tulee ikävä. 




      Tässä valmistuu raakakakku :) 


Miespuoliset henkilöt (aupairin kaverit siis) eivät missään tapauksessa, missään olosuhteissa ole tervetulleita heidän kotiinsa, johtuen "huolehtivaisesta" isästä. Kukanenkin voi itse päätellä mistä ilmiö johtuu. Tästä on revitty paljon huumoria (ja myös manailtu asiaa) kaveriporukallamme. 

Säät ovat suosineet meitä ja arska on paistellut kuumasti lähes kokoajan. Muutama viikko sitten ilmassa oli myrskyn tuntua, kun koko rannikolla oli kova tuuli ja syklonin (pyörremyrsky?) ennustettiin lähestyvän rannikkokaupunkeja. Veneet vietiin pois satamista ja asukkaat varautuivat tulviin joissain kaupungeissa. Sykloni iski lopulta muistaakseni 600 km meistä pohjoiseen, aiheutti vahinkoja taloihin ja kaatoi puita. Suomipojat saivat neronleimauksen lähteä katsomaan myrskyä ja sen aiheuttamia tuhoja. Tuhot he kyl löysivät, mutta itse syklonista "myöhästyivät". Täällä Coastilla myrsky ilmeni lähinnä kovana tuulena ja rankkasateina. Koulut sulkivat ovensa ja ihmiset pysyttelivät sisällä. Me pideltiin tyttöjen kans sadetta ostoskeskuksissa. 

Meillähän on ollut onni hengailla täällä Ausseissa kivalla suomiporukalla heti reissun alusta lähtien. Ekat porukkaan kuuluvat olivat tulleet maahan lähes vuosi sitten ja sen jälkeen tiimivahvistusta saatiin ympäri Suomea pitkin vuotta. Me päästiin Hennan kans onnekkaasti valmiille, ilman että tarvitsi tehdä töitä kavereita etsiessä. Nyt ollaan sit siinä tilanteessa, että kaikki ovat pikkuhiljaa lähteneet ja vain muutama alkuaikojen reissukaveri on enää huudeilla. Tytöt ja osa pojista lensivät Suomeen, ja muut pojat läksivät Aasiaan surffaamaan. Loputkin jäljellä olevista ovat häviämässä kuvioista lähiviikkojen aikana, mut sehän ei meitä haittaa, kun ollaan itsekin lähdössä ;) Uusia reissulaisia tulee koko ajan, tää on tällaista kiertokulkua. Kuulin taannoin, että rakas serkkutyttöni, maailmanmatkaaja-Jossu on jossain päin Australiaa ja mietin, et oispa huvittavaa tavata reissun päällä, kun Suomessa ei olla nähty vuosiin. Pari viikkoa sitten selvisi, että Jossu on töissä taimitarhalla, vain kahden tunnin ajomatkan päässä meistä! Treffit ja yökyläily sovittu ensi viikonlopulle, mahtavaa:) 


                Kolome blondia 

          Byron Bayn ilta-aallot



 Käytiin tsiikailee surffikisoja Snapper   Rocksilla

    Pitihän se yhteiskuva saada pro-        surffarin kanssa 

    Emppu halus selfien kengurun kans

Lähiaikojen tapahtumista sen verran, et Rabbe lensi Seelannista pitkähkön välilaskun kautta myös Balille, mies näet viipyi Coastilla 1,5 viikkoa. Toki suurin osa ajasta kului Hennan kanssa, mutta aikaa riitti myös porukalla hengailuun. Saimme myös pitkällä häälomalla olevan ihanan pariskunnan luoksemme, sillä Ylimartimon Kakku ja Pekka tulivat tekemään Australiaan tuttavuutta. Seikkailuissa kolhua ottaneet, sairauksien uuvuttamat ja vatsatautien kuihduttamat reissulaiset liittyivät seuraamme pariksi viikoksi. Pekka patteineen joutui hakemaan päivittäin suonensisäistä lääkitystä sairaalasta, ja tuoreella vaimolla kului aika hoivatessa, mutta vietimme silti porukalla mukavan viikonlopun Byron Bayssa. Nautiskelimme auringosta, kylän meiningistä ja vaihdoimme hartaasti kuulumisia. Pariskunnalla on liki 4 kk reppureissaamista takana - aloittelivat reissua samana päivänä kuin me marraskuussa matkaamalla Venäjän halki junalla. Ei voi kuin ihailla! Tuntuvat olevan jo kypsää kauraa kotosuomeen aloittelemaan yhteistä arkea. 

Täällä Coastilla on Australian suurimmat vesi - ja huvipuistot sekä merimaailmat. Osaan niistä ollaan tehty tuttavuutta lähiviikkoina, ja ihan kivaa ajanvietettähän ne on, ei vaan millään vedä vertoja lapsuuden muistoille :D 120 metriä korkea vapaapudotus sai aikaan hysteeriset naurut. Lisää shokkihoitoa on luvassa tulevana viikonloppuna, sillä pääsen hyppäämään tandemlaskuvarjohypyn, skydiven. Sovittiin jo kirsikkafarmilla taannoin tyttöjen kans, et palkaksi raatamisesta käymme hyppäämässä skydivet. Jostain syystä jätimme ne lopulta väliin, mutta ajatus jäi kummittelemaan mieleen. Esat kävivät hyppäämässä pari viikkoa sitten, ja kehuivat kokemusta niin ylitsevuotavin adjektiivein, että minä ja muutama muu tulimme kateellisiksi ja päätimme varata hypyt. Ja äiti, älä ees kysy millä rahalla mä täällä extremeä harrastan? Ois silti vääryys jättää tää kokemus väliin, koska hinnat ovat puolet halvempia kuin Suomessa! Tarkalleen ottaen lysti maksaa 160 €/loikka. Tärisen ja jännään jo nyt, etenkin kun iltaisin yrittää saada unen päästä kiinni ja hyppy tyhjän päälle pyörii filminä mielessä (sisältäen kaikki mahdolliset kauhuskenaariot)! 


           Kuva lainattu Esoilta

               Kuin kaksi marjaa 

Tuttuun tapaan intialaisessa ravintolas



        
Nää löyty huvipuistosta 

                Viikon palkka

Suomi ja rakkaiden ihmisten näkeminen alkaa olla aivan nurkan takana. <3 Meillä on jäljellä enää kolme työviikkoa ja sen jälkeen lyhyehkö loma. Aiotaan Hennan kans pitää tarkempi kotiintulopäivä omana tietonamme, yllätykset on niin kivoja! ;) Luotetaan silti, et lohisopat porisevat helloilla ja tuoreet rieskat odottavat syöjäänsä, kun astellaan koteihimme. ;) Suomeen paluu tuntuu jo perhosina vatsanpohjassa. Oma koti kullan kallis ja muu maa mustikka jne. 

Reissumme on sujunut niin vaivattomasti ja hienosti, etten voi melkein uskoa. Kohtaamamme ongelmat ovat olleet minimaalisen pieniä, jos sellaisia ylipäätään on ollut. Suomalaisena Ausseihin on todella helppo matkustaa ja terveydenhuoltopalvelut saa ilmaiseksi. Aussit ovat ystävällisiä, ja tarjoavat apuaan joka käänteessä. Esimerkiksi Coastilla on joka päivä pahoja ruuhkia etenkin moottoriteillä, mutta kaikki antavat muille tilaa auliisti. Suomessa tottumaamme tapakulttuuriin saa olla silti tyytyväinen, koska suomalainen sanoo mitä tarkoittaa! Vähän juroja ja sisäänpäinkääntyneitä me "junttikansaan" kuuluvat saatamme välillä olla, mut sydämet ovat täyttä kultaa! Nöyryyttämme ja vaatimattomuuttamme ei tule myöskään unohtaa. Menikö itsekehuskelun puolelle..

Pakko mainita viel sananen Australian lainsäädännöstä. Tuntuu, et sakkoja jaellaan joka asiasta. Eikä mitä tahansa summia, vaan todella tuntuvia summia. Kyselin asiasta tarkemmin ja selvisi, että sakot saa herkästi roskaamisesta, kännykän käytöstä ajaessa, ylinopeudesta, turvavyön käyttämättä jättämisestä, huolimattomuudesta liikenteessä, ja monesta muusta asiasta. Vilkkaissa risteyksissä on kamerat, jotka välähtelevät ilmeisesti vähän väliä. Tämä kostautu mulle poloselle, koska olin ajanut punaisia päin. Väitän, että ajoin todellakin keltaisilla :D Mulle tuli tapahtuneesta 340 $ arvoinen pikavoitto. Se on vajaat 230 €!!! Veti hiljaiseksi se kirje. Noh, en tietenkään maksa sitä. 

Tämä jäänee viimeiseksi päivitykseksi. Suurenmoinen kiitos seuraajille, tsemppaajille ja myötäeläneille! Suomessa pian nähdään<3 

Pahoittelut vielä huonoista kuvanlaaduista ja blogin ulkoasusta - kaikki tekstit kirjoitettu puhelimella ja kuvat myös pikselimössöä etenkin isolla näytöllä. 

P.S. Blogissa meni 10 000 kävijän raja rikki. Ei ihan turhaan rustailtu juttuja. Ihan toinen seikka on se, kuinka monta kertaa meidän isukki kävi tsekkaamassa uusimmat päivitykset ;)